Väri havaintona
Väri havaintona
Väri on havainto, joka syntyy valon heijastuessa eri pinnoilta. Värin eri ominaisuuksia ovat sävy, kylläisyys ja kirkkaus. Värin näkeminen vaihtelee ympäristön, valon määrän ja havaitsijan mukaan.
Koska värien havaitsemiseen tarvitaan valoa, ei ihminen voi nähdä värejä pimeässä.
Värin näkeminen
Havaitseminen, eli ärsykkeiden vastaanotto on osa ihmiskehon kognitiivisia toimintoja. Havaitseminen muodostuu aistimuksesta sekä havaintotapahtumasta, jossa aistitieto organisoidaan ja tulkitaan aivokuorella. Aistitieto kulkee aistinelimien reseptoreista aistinhermoa pitkin sähköisinä impulsseina talamukseen, jonka aistitieto siirtyy kunkin aistin primaarille vastaanottoalueelle aivokuorella.
Yksinkertaistettuna esimerkiksi näkeminen tapahtuu siis niin, että näkyvä valo luo ärsykkeen, jonka silmässä olevat aistinsolut lähettävät näköhermostoja pitkin aivoihin. Näköhavainto muodostuu vasta aivoissa, mutta sähköisten impulssien nopeuden takia aistimuksen muodostuminen näköhavainnoksi kestää hyvin lyhyen aikaa.
Valo on sähkömagneettista säteilyä ja se on värien näkemisen edellytys. Koettu väri riippuu olennaisesti valon laadusta ja kirkkaudesta. Jokaista väriä vastaa oma aallonpituutensa.
Väri on siis havainto, joka syntyy valon heijastuessa eri pinnoilta. Värin eri ominaisuuksia ovat sävy, kylläisyys ja kirkkaus. Värin näkeminen vaihtelee ympäristön, valon määrän ja laadun sekä havaitsijan mukaan. Auringon valo on valkoista, mikä tarkoittaa sitä, että se sisältää kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia. Näkyvä valo voidaan jakaa spektriin, jossa eri värit erottuvat.
Spektrin voi nähdä esimerkiksi sateenkaaren ilmestyessä taivaalle, tai prisman, eli optisen laitteen avulla.
Sateenkaaren värit ovat aina samassa järjestyksessä värien aallonpituuksien mukaan.
Värin näkeminen tapahtuu yhteistyössä silmien ja aivojen kanssa. Ympäristöstä tuleva valoenergia saavuttaa silmän verkkokalvon, jolta sähköinen informaatio ohjautuu näköhermoja pitkin aivojen näkökeskukseen. Aivot tulkitsevat näkökohteen värit ihmiselle tyypillisten havaintomallien mukaisesti.
Ihmiset näkevät ja kokevat värit eri tavoin, eikä voida yksiselitteisesti määrittää miltä jokin tietty sävy näyttää, tulkintojen vaihdellessa. Eläimet näkevät värit eri tavoin kuin ihmiset, ja on todettu, että jotkin linnut pystyvät näkemään värejä, joita ihminen ei näe. Millaisia ovat värit, joita ihminen ei osaa kuvitellakaan?
Värisokeus
Värisokeudessa ihmisen silmät eivät kykene erottamaan eri värejä toisistaan, tai eivät kykene näkemään värejä ollenkaan. Täysin värisokeita ihmisiä, jotka eivät pysty näkemään minkäänlaisia värejä on maailmassa hyvin vähän. Osittainen värisokeus, kuten punavihersokeus tarkoittaa sitä, että havaitsija näkee vähemmän värejä, eikä pysty erottamaan esimerkiksi punaista ja vihreää väriä toisistaan.
Värisokeus on perinnöllistä, ja se on yleisempää miehillä, kuin naisilla. Noin 8% miehistä kärsii punavihersokeudesta, kun taas naisista sama vaiva on alle prosentilla. Värisokeuden tasoja on erilaisia, ja värisokeuden muotoja on myös useita. Joissain muodoissa henkilö voi nähdä esimerkiksi vain sinisen eri sävyjä, ja eri väriyhdistelmistä (kuten violetti) henkilön silmät pystyvät erottamaan vain sinisen. (Colour Blind Awareness -nettisivut, 2021.)
Synestesia
Synestesialla tarkoitetaan yksilöllistä kokemusta, jossa jonkin aistin normaalisti välittämät tuntemukset sekoittuvat vähintään yhden toisen aistin normaalisti välittämien tuntemusten kanssa. Synestesia sana tulee kreikankielestä ja tarkoittaa kirjaimellisesti aistimusten yhdentymistä.
Synestesiassa ihmisen eri aistimukset siis yhdistyvät siten, että henkilö kokee kaksi aistiärsykettä yhtä aikaa. Yleensä aistimukset aiheuttavat mielleyhtymiä väreihin. Tästä esimerkkeinä ovat värin ja kuulon yhdistyminen siten, että henkilö kokee musiikin myös väreinä, tai näkee eri numerot eri värisinä.
1700- luvun alussa englantilainen silmälääkäri Thomas Woolhouse sai tietää, että eräs hänen potilaistaan näki värejä erilaisten äänihavaintojen yhteydessä. Tästä lähtien synestesiaa on tutkittu sekä tieteen että taiteen kentällä, ja pyritty mallintamaan eri aistien välisiä yhteyksiä. Useat synestesiaa kokevat taiteilijat innoittuvat työskentelyssään synesteettisistä kokemuksistaan ja näyistään.
Synestesia voi esiintyä assosiatiivisena, jossa aistiyhteydet esiintyvät henkilön mielessä tai projektiivista, jossa aistiyhteydet luovat fyysisiä kokemuksia, kuten näköaistimuksia, makuja tai tunteen kosketuksesta. Synesteettistä havaitsemista on erilaisia, periaatteessa jopa 60-80 eri alatyyppiä. Synestesiaa kokevat ihmiset voivat siis aistia asiat täysin eri tavoilla, tai kokea vain tietynlaisia synesteettisiä aistiärsykkeitä.
Synestesiasta voi olla hyötyä esimerkiksi oppimisessa. Kaksi aistia tukee muistamista paremmin kuin yksi. Esimerkkejä synesteetikoista ovat säveltäjä Jean Sibelius ja pop-laulaja Diandra.
Jälkikuvailmiö
Jälkikuva on näköaistimus, joka jatkuu, vaikka sen aiheuttama ärsyke on lakannut vaikuttamasta..
Katseen kohteen vaihtuessa riittävän nopeasti, ei ihmissilmä erota näkemäänsä erillisinä kohteina. Jälkikuva-aistimusta hyödynnetään elokuvassa ja animaatiossa.
Jälkikuvailmiö tarkoittaa silmän verkkokalvon reaktiohitautta. Silmän liikkuessa verkkokalvot reagoivat näkemäänsä hieman jäljessä, jolloin esimerkiksi kahden vastavärin asettaminen vieretysten voi aiheuttaa illuusion värien liikkumisesta tai värisemisestä. Tätä ilmiötä hyödynnetään esimerkiksi optisissa illuusioissa.
Ihmisen näköjärjestelmä pyrkii aina valoärsykkeen jälkeen palautumaan välittömästi tasapainotilaan, eli niin sanotusti ‘nollatilaan’. Tämän takia silmissämme näkyy jonkin aikaa värillinen jälkikuvan, joka on valoärsykkeelle adaptoitumattomien näkösolujen yhteistyön tuote. Jälkikuvan väreistä siis puuttuvat ärsykekuvan valoihin ‘väsyneiden’ näkösolujen aktiivisuus. Katsoessasi käänteisillä väreillä tuotettua kuvaa, voit nähdä kuvan tavallisissa väreissään jälkikuvana.
Värisevä rajapinta
Jos katsot rinnakkain yhtä tummia eli valööriltään samanarvoisia värejä, huomaat pian, että värien rajapinta värisee. Värinä on voimakkaimmillaan silloin, kun värit ovat näköjärjestelmän käänteisväripareja. Ilmiö johtuu siitä, että ihmisen silmät liikkuvat vähän koko ajan. Näköaisti adaptoituu eli mukautuu väreihin nopeasti ja käänteisväristen väripintojen rajapinnalle syntyy toisensa poissulkeva reaktio jälkikuvailmiö. Kun rajapinnalla toisen värin vaikutus hetkeksikin lakkaa, näemme silloin häivähdyksen adaptoitumisen jälkitilan seurauksena tämän värin käänteisväriä. Silmien taittovirhe voi tuottaa hieman persoonallisesti poikkeavia näkökuvia.
LÄHTEET
Colour Blind Awareness -nettisivut. 2021. Haettu osoitteesta: https://www.colourblindawareness.org/colour-blindness/. (10.6.2021, klo 13:04)
Rossi, Jyrki. 2017. PS3, tietoa käsittelevä ihminen. Haettu osoitteesta: https://jyrkirossi.fi/ups3.html. (15.6.2021, klo 10:18)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sateenkaari (17.6.2021)
Aalto, Terho. 2015. Synestesia Taidetyössä. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Grén, Roni. 2017. Synestesia, evoluutio ja taiteet. Tahiti: taidehistoria tieteenä, 3, 37-50.
Psychology Today -nettisivut. 2021. Haettu osoitteesta: https://www.psychologytoday.com/intl/basics/synesthesia. (10.6.2021, klo 12:57.)
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2003/04/22/synestesiahttps://seura.fi/viihde/julkkikset/diandra-flores-hahmottaa-maailman-eri-tavalla-kuin-moni-muu-synestesia-auttanut-urallani/